Kuka minä olen?

Minä muodostun monista paloista, kuten me kaikki. Meistä näkyy ulospäin erilaisia puolia riippuen siitä, mitä haluamme näyttää ja kuka meitä katsoo.
Perusasiat ovat kuitenkin muuttumattomia. Syntymävuotemme pysyy samana ja se on 60-luvun alusta. Syntyjäni olen pohjoiskarjalainen, mikä näkyy karjalaisena vilkkautena ja joskus niin ihanasti myös puheessani. Entinen ammattini on atelje-ompelija. Sillä alalla tein 30 vuoden uran, kunnes siirryin valmennus- ja hoitotyöhön. Yrittäjä olen ollut lähes koko elämäni.
Olen myös nyt jo aikuisen nuoren miehen äiti. Suuri kiitos lapselleni siitä taipaleesta, jota yhdessä olemme kulkeneet. Hän on kasvattanut minua ihan yhtä paljon kuin minä häntä. Matkamme jatkuu toki edelleen nyt vain muuttuneessa muodossa, hänen muutettua omaan kotiinsa. Jälleen uusi kasvun paikka meille molemmille.
Hyvä ystäväni vuosien takaa sanoi joskus että minun elämästäni kannattaisi kirjoittaa kirja. Itse asiassa siitä saisi varsinaisen kirjasarjan. Sen verran värikästä menoa elämä on minulle tarjonnut.
Ensimmäiset kirjat voisin kirjoittaa lapsuudessa koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siitä selviytymisestä. Seuraava teos voisi käsitellä taloudellista katastrofia nimeltään konkurssi. Kun kaikki menee -eikä riitäkään, niin mistä silloin voima aloittaa kaiken jälkeen uudelleen? Kuinka katkeruus saadaan pysymään poissa?
Ja se suuri asia, josta kirjoittaisin myös on häpeän voittaminen. Se liittyy lähes kaikkiin vastoinkäymisiin, joita kohtaamme elämässämme. Äidin ja perheen näkökulmasta voisin kertoa koulukiusaamisesta. Raakaa, surullista ja niin tarpeetonta tuskaa lapselle ja koko perheelle.
Kirjan nimeksi valitsisin kuitenkin Minä, selviytyjä. Miksi minä en ole valinnut sitä toista tietä ja lopettanut tätä maallista vaellusta ennen aikojaan? Olen kiitollinen siitä, että jaksanut aina uudelleen kerätä palikat kasaan, kunnes elämä on ollut tasapainossa ja kohtalaisen onnellista. Täydellistä onnea en edes enää tavoittele. Ei ole suuria tunteita ilman kyyneleitä. Ei ainakaan minulle. Jotain jää puuttumaan onnesta silloin, kuten eräässä laulussakin sanotaan.
Kaikkien näiden kokemusten kautta olen oppinut ymmärtämään itseäni ja se on myös synnyttänyt minussa halun auttaa muita. Autan mielelläni muita löytämään heidän selviytymiskeinonsa ja vahvuutensa. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia antaa tähän työhön loistavat työvälineet.
Tarja1